Olen lukenut huiman määrän tekstejä, kommentteja ja ohjeita, kuinka yrittäjän tulisi huolehtia eläketurvastaan. YEL-vakuutus on lakisääteinen, mutta mikä on riittävä taso ja tarvitaanko jotain rinnalle vai onko kokonaan joku toinen vaihtoehto?

Aihe on tullut kiinnostavaksi myös omassa elämäntilanteessani. Onhan siihen reilu kymmenen vuotta, kun itse olen ”virallisessa eläkeiässä”. Nyt viimeistään on siis aika pysähtyä asian äärelle ja miettiä, millainen tulotasoni on, jos en tee mitään muutosta nykytilanteeseen.

Sosiaalisessa mediassa, mm. Twitterissä ja LinkedInissä, on ollut välillä räväköitäkin kannanottoja, kuinka YEL-järjestelmä on huijausta ja ohjataan yrittäjää YEL-maksujen sijaan tekemään pitkäaikaisia osake- ja rahastosijoituksia tai sijoitusvakuutuksia.

”Millainen tulotasoni on, jos en tee mitään muutosta nykytilanteeseen”

Niin, tässä kohtaa varovainen puoleni kysyy, entä jos… Entä jos, en olisi maksanut YEL-vakuutusta, ja sairastuisin, niin etten pysty tekemään mitään työtä?

  1. Saisin minimin sairauspäivärahaa, mikäli minulla ei ollut vakuutusyhtiöstä päivärahallista sairausvakuutusta
  2. Yleensä sijoitusvakuutusta ei kovin nopeasti pysty muuttamaan käteiseksi
  3. Olisinko muistanut seurata osake- tai rahastosijoitusten tuottokehitystä? Entä mitkä ovat kulut, jos joudun pikaisesti sijoitukset muuttamaan rahaksi, onko edes pääoma tallella?

Tietenkin, me kaikki yrittäjät tavoittelemme tilannetta, jossa yritys tuottaa niin paljon, että olemme kolmekymppisinä viimeistään muistaneet ajatella tulevaa eläkeaikaamme ja olemme tehneet sitä varten pitkäntähtäimen suunnitelman. Olemme myös määräajoin muistaneet tarkastaa suunnitelmaamme ja tehneet sijoitusneuvojan kanssa varasuunnitelman, jos suunnitelmamme ei kuje suoraa putkea ylöspäin. Mukana on myös suunnitelma yritystoimintamme exitistä, mahdollisimman suurella voitolla.

Ei, näinhän se ei useimmiten mene, vaikka yllä esitetty olisi se tavoitetila. Liiketoiminnan aloittamista ohjaa usein enemmän tunne, kuin luvut. Tiedostamme asiat, mutta kun on kiire ja halu aloittaa tekeminen. Silloin eläkeasioiden miettiminen, tai edes vaihtoehto siitä, ettenkö voisi tehdä tätä työtä aina, jää helposti taka-alalle. Aina ei ole kovin paljon edes mahdollisuutta tehdä vaihtoehtoisia suunnitelmia.

” Olemme kolmekymppisinä -viimeistään muistaneet ajatella tulevaa eläkeaikaamme ja olemme tehneet sitä varten pitkäntähtäimen suunnitelman”

Yhtä ainoaa oikeaa vastausta, joka olisi suoraan jokaiselle yritykselle ja yrittäjälle yleistettävissä, ei liene olemassa. Valitettavasti ”muoti” muuttuu, mitä kulloinkin meille suositellaan vakuutusyhtiöistä. Puhumattakaan lainsäädännöstä, joka tuntuu viime vuosina kovin poukkoilevalta ja ei ennustettavalta.  Ota tästä sitten selvää! Ei meitä helpolla päästetä.

Vaikka tämä nyt ei olisi ihan ykköshuolenaiheesi, haastan sinut hetkeksi pysähtymään ja miettimään omaa tilannettasi. Mikä tilanne on tällä hetkellä, jos jotain tapahtuu-tilanteessa tai mikä on tulotasosi eläkkeellä, ja entä mitä haluaisit sen olevan?